Kreivi oli hyvin kohtelias vanhalle ratsumiehelle ja kiitti asunnosta.
— Suokaa anteeksi, että täällä on näin yksinkertaista kreivi. (Hän oli vähällä sanoa "teidän ylhäisyytenne", sillä hän ei ollut pitkiin aikoihin ollut tekemisissä ylhäisten henkilöitten kanssa.) Sisareni talo on pieni. Mutta tuohon me ripustamme aivan heti jotakin, niin ett'ei vedä, — lisäsi ukko ja kompuroi ulos huoneesta muka ikkunaverhoa etsimään, mutta oikeastaan päästäkseen pikemmin kertomaan upseereista.
Kaunis Ustjushka tuli ja ripusti rouvan shaalin ikkunaan. Hän oli sitä paitsi saanut rouvalta tehtäväksi kysyä, suvaitsevatko herrat juoda teetä.
Miellyttävä huone oli nähtävästi saanut kreivin hyvälle tuulelle. Iloisesti hymyillen hän ilvehti Utsjushkan kanssa, niin että Ustjushka jo sanoi häntä vekkuliksi, kyseli onko talon neiti kaunis ja vastasi kysymykseen, haluavatko he teetä, että teetä kyllä sopi tuoda, mutta koska heidän illallisensa ei vielä ollut valmis, niin olisi hyvä saada viinaa ja jotakin haukattavaa tahi sherryä, jos sitä sattui olemaan.
Eno oli ihastuksissaan nuoren kreivin kohteliaisuudesta ja ylisti pilviin asti nuorta upseeripolvea, joka hänen mielestään oli verrattomasti parempaa kuin entinen.
Anna Fedorowna oli toista mieltä — parempaa miestä kuin kreivi Fedor Ivanovitsh ei voinut olla olemassa. Lopulta hän oikein suutahti ja huomautti kuivasti: "teistä, veliseni, on kulloinkin se paras, joka viimeiseksi teitä pitää hyvänä. Tietysti nykyajan ihmiset ovat viisaampia, mutta kreivi Fedor Ivanovitsh tanssi niin mainiosti ja oli niin rakastettava, että kaikki olivat hullaantuneet häneen; mutta hän ei välittänyt kenestäkään muusta kuin minusta. Siitä näette, että entisaikoinakin oli hyviä ihmisiä."
Samassa tultiin sanomaan, että vieraat tahtovat viinaa, einepaloja ja sherryä.
— Kas niin, veliseni, aina te teette kaikki nurin päin. Olisi pitänyt tarjota illallista, — sanoi Anna Fedorovna. — Liisa, hommaa sinä!
Liisa juoksi aittaan hakemaan sieniä ja voita ja käski kokin laittamaan kotletteja.
— Vaan kuinka on sherryn laita? Onko teillä sitä, veliseni?