Kaikkia miellytti suuresti uusi pietarilainen pelitapa. Eno muisteli pelanneensa ennenkin semmoista ja sanoi sen muistuttavan bostonia, vaikka hän nyt oli unhottanut koko pelin. Anna Fedorovna ei ymmärtänyt ollenkaan pelin kulkua ja katsoi lopulta olevansa pakoitettu hymysuin ja hyväksyvästi päätään nyökäten vakuuttamaan, että hän oli kyllä ymmärtänyt selitykset ja että kaikki oli hänelle nyt aivan selvää. Suuri naurunremakka syntyi keskellä peliä, kun Anna Fedorovna ässä ja kuningas kourassa rupesi pelaamaan miseriä ja hävisi siinä kuusi peliä. Hän alkoi joutua hämilleen, hymyili arasti ja selitteli, ett'ei hän vielä ollut tottunut uuteen pelitapaan. Mutta hänen tappionsa merkittiin muistiin ja ne kohosivat melkoisiksi, sillä kreivi, joka oli tottunut pelaamaan suurista summista, pelasi hyvin varovasti eikä ollenkaan ymmärtänyt, miksi kornetti polki hänen jalalleen pöydän alla ja teki kauheita virheitä pelissä.
Liisa toi pöytään marmelaadia, kolmea lajia marjahilloa ja omenia ja pysähtyi äitinsä selän taakse katselemaan pelin kulkua. Silloin tällöin hän vilkaisi upseereihin ja varsinkin kreivin valkeisiin käsiin, joiden hienot puneravat kynnet olivat hyvin hoidetut ja jotka niin taitavasti ja kauniisti heittelivät kortteja ja kokosivat niitä.
Taaskin kärsi Anna Fedorovna, joka pelasi uhkapeliä, suuren häviön, merkitsi veljensä kehoituksesta umpimähkään jonkin luvun ja joutui kokonaan ymmälle.
— Ei se tee mitään, äiti, kyliä te vielä voitatte takaisin, — sanoi Liisa auttaakseen äitiään tämän hämmingissä. — Tehkää kerran enosta pietti, niin asia on autettu.
— Jospa sinä edes auttaisit minua, Liisa! — sanoi äiti katsoen pelästyneenä tyttäreensä. — Minä en tiedä, kuinka tässä…
— En minäkään osaa tätä peliä, — vastasi Liisa laskien itsekseen äidin tappioita, — Mutta tehän menetätte sangen paljon, äiti! Ette voi enää ostaa Pimotshkalle pukukangasta, — lisäsi hän leikillään.
— Niin, tuolla tavoin voi helposti menettää kymmenkunta ruplaa hopeassa, — sanoi kornetti katsoen Liisaan ja koettaen päästä puheisiin hänen kanssaan.
— Emmekö me sitten pelaakaan paperiruplasta? — kysyi Anna Fedorovna katsellen ympärilleen.
— En tiedä, minä vaan en osaa laskea paperiruplissa, — sanoi kreivi.
— Kuinka se oikein on? Mitä on paperirupla?
— Eihän nykyjään enää kukaan laske paperiruplissa, — sanoi eno, joka oli voiton puolella.