— Täytyypä sitten istua. Jään istumaan, — vastasi ukko kaikkien kasakkain suureksi huviksi.
— Entä sikoja, oletteko niitä nähneet?
— Kaikkia, vai sikoja! — sanoi aliupseeri erittäin tyytyväisenä, että oli saanut tilaisuuden pitää hauskaa, venytteli ruumistaan ja molemmin käsin raapi pitkää selkäänsä. — Abrekkeja tässä pyydystää pitää eikä sikoja. Sinä et ole mitään kuullut, setä, hä? — lisäsi hän, aiheettomasti rypistäen otsaansa ja päästäen valkeat tiheät hampaansa näkyviin.
— Abrekeistako? — sanoi ukko: — ei, en ole kuullut. Entäs viiniä onko? Anna juoda, hyvä mies. Uupunut olen ihan kerrassaan. Minä tuon, kunhan ehdin, tuoresta sianlihaa, tuon kun tuonkin. Antakaa! — lisäsi hän.
— Niin että istuakko sinä aiot, niinkö? — kysyi aliupseeri, ikäänkuin ei olisi kuullut, mitä tämä oli sanonut.
— Tahtoisin istua yön seudussa, — vastasi Jeroshka-setä: — ehkäpä pyhäksi, Jumalan avulla, jotain nujerran; sitten annan sinullekin, annan varmasti!
— Setä! Hoi, setä! — huusi Luka kimeästi ylhäältä, vetäen huomion puoleensa, ja kaikki katsahtivat Lukashkaan! — Meneppäs ylä-ojalle, siellä on niitä aika lauma. Se ei ole valetta, ei! Äskettäin meikäläisistä eräs ampui yhden. Totta puhun, — lisäsi hän korjaten selässään olevaa luodikkoa ja sellaisella äänellä, josta saattoi tuntea, ettei hän laskenut leikkiä.
— Ahaa, onko Lukashka-riuhtaisija täällä! — sanoi ukko katsellen ylös. — Missä ampui?
— Sinä et nähnyt ensinkään! Pieni näyn olevan, — sanoi Lukashka. — Ihan ojan luona, setä, — lisäsi hän vakavasti, ravistellen päätään. — Me kuljimme paraillaan ojan vartta, kun se rusahti, mutta minulla oli pyssy huotrassa. Iljaska kun ampua pamautti… Minä näytän sinulle, setä, missä kohden, — ei se ole kaukana. Odotas. Minä tiedän, hyvä veli, kaikki sen tiet… Mosev-setä!… lisäsi hän varmasti ja melkein käskevästi aliupseerille: — on aika jo vaihtaa, — ja kohottaen pyssyään hän vastausta odottamatta alkoi laskeutua tornista.
— Tule pois! — sanoi aliupseeri jälestäpäin, katsoen ympärilleen.
— Sinun vuorosi, niinkö, Gurka? Mene! Aika poika on tullut sinun
Lukashkastasi, — lisäsi aliupseeri kääntyen ukon puoleen: — ihan
kuin sinä, kulkee, eikä pysy kotona; eikä ole kauan kuin tappoi erään.