— Me teemme siitä nyt puuroa: mene, tapa ja kyni se.
— Miten, itsekkö syömme vai aliupseerille annamme?
— Mitä siitä hänelle!
— En minä uskalla niitä tappaa, — sanoi Nazarka.
— Anna tänne.
Lukashka otti tikarin alta pienen veitsen ja nopeasti viilsi sillä. Kukko räpytteli siipiään, mutta ei ehtinyt niitä oikaista kun jo verinen pää painui herpoutuneena alas.
— Näin se on tehtävä! — sanoi Lukashka, heittäen käsistään kukon.
— Siitä tulee rasvainen riisipuuro.
Nazarka vavahti kukkoa katsellessaan.
— Kuules Luka, taas se piru lähettää meidät väijyntään, — lisäsi
hän nostaen maasta fasanin ja pirulla tarkoittaen aliupseeria. —
Fomushkinin lähetti viiniä noutamaan, hänen vuoronsa olisi ollut.
Monesko yö se meillä jo on! — Meillä se yksin kaikki teetättää.
Lukashka kulki vihellellen asemalle päin.