"Teillä varmaankin on vastenmielistä istua minun kanssani tietäessänne, kuka olen? Siinä tapauksessa menen tieheni".
"Ei mitenkään, olkaa huoletta!"
"No niin, saisiko olla teetä? Se on vain väkevää."
Hän kaatoi minulle teetä.
"He puhuvat ja puhuvat… Valhetta kaikki tyyni…" sanoi hän.
"Mistä puhutte?" kysyin.
"No siitä samasta: tuosta heidän rakkaudestaan ja siitä, mitä se on.
Eikö teitä nukuta?"
"Ei ensinkään."
"Jos tahdotte, niin kerron teille, kuinka tuo rakkaus johti minut itseni siihen mitä tein."
"Tehkää niin, ellei se vaivaa teitä".