Mummo itse istui vähän syrjittäin ja pani pasianssia — niin sanottua "Matkailijaa", mikä oli aina merkkinä arveluttavan epäsuotuisasta mielentilasta.
— Miten voitte tänään, maman? oletteko hyvin nukkunut? sanoi isä kunnioituksella suudellen hänen kättänsä.
— Aivan erinomaisesti, ystäväni, pitäisipä teidän tietää, että olen aina aivan terve, vastasi mummo äänellä ikäänkuin isän kysymys olisi ollut mitä sopimattomin ja loukkaavin. — Saanko minä siis puhtaan nenäliinan, vai en? jatkoi hän kääntyen Gashaan.
— Olen antanut, vastasi Gasha osottaen lumivalkoista batistinenäliinaa, joka oli pantu nojatuolin kädensijalle.
— Viekää pois tämä likanen rääsy ja antakaa minulle puhdas, ystäväni.
Gasha meni vaatekaapin luo, veti auki laatikon ja paiskasi sen jälleen kiinni niin voimakkaasti, että ikkunat tärähtivät huoneessa. Mummo katsahti ankarasti meihin kaikkiin ja yhä seurasi piian kaikkia liikkeitä. Kun tämä antoi hänelle minusta nähden juuri saman nenäliinan, sanoi mummo:
— Milloin vihdoin aijotte hieroa minulle tupakkaa, ystäväni?
— Sittekun joudan.
— Mitä sanotte?
— Teen sen kohta.