— Nöyrin palvelijanne! sanoi Vasili nousten häntä tervehtimään.
— Onpa teitä täällä taas! vastasi Gasha uhkaavasti katsahtaen Vasiliin: — mitä sinä vetelehdit? onko täällä mikä paikka käydä tytöstämässä…
— Aijoin teidän terveyttänne tiedustella, sanoi Vasili arasti.
— Kohta heitän vaivaisen henkeni, siinä on minun terveyteni, huusi täyttä kurkkua vielä vihasempana Gasha.
Vasili rupesi nauramaan.
— Tässä ei ole mitään nauramista, ja kun sanon mene matkaas, niin mars! Katsos heittiötä, tuokin sika menisi muka naimisiin! No, mars matkaas!
Ja polkien jalkaansa Gasha meni huoneeseensa sekä paiskasi oven semmoisella voimalla, että lasit tärähtelivät ikkunoissa.
Väliseinän takaa vielä kauan aikaa kuului kuinka hän yhä pauhaten, kaikkia toruen ja omaa oloansa kiroten paiskeli tavaroitansa ja repi lempikissaansa korvista: vihdoin ovi aukeni ja ulos lensi hännästä viskattu surkeasti naukuva kissa.
— Taidan tulla toisen kerran teetä juomaan, kuiskasi Vasili: — näkemiin asti.
— Annahan olla, sanoi Nadjozha silmää iskien: — minä menen teekyökkiä katsomaan.