— Käydäänpäs veliseni syömään, sanoo hän hänelle.
Vieras istui penkille.
— Mitäs nyt! Etkös ole mitään keittänyt?
Martta vimmastui.
— Kyllä keitin, mutta en sinulle. Johan sinä olet järkesikin juonut. Menit turkin hakuun ja kadotit kauhtanasikin ja lisäksi toit kotiasi alastoman maankulkijan. En minä ole juopoille illallista laittanut.
— Riittää jo, Martta. Mitäs järjettömästi suutasi soitat?
Tiedustelisit ensin, mikä mies vieras on…
— Sano sinä, mihin rahat olet hukannut?
Simo hakemaan kauhtanaa, sai sieltä setelin ja levitti sen.
— Tuossa on rahat; naapuri ei maksanutkaan velkaansa, huomenna lupasi toimittaa.
Martta suuttui kahta kauheammin: turkkia ei ostanut ja talon ainoan kauhtanankin antoi alastomalle, oudolle miehelle, ja senkin sitten kuljetti kotiansa.