Itsetietoisesti Jumalan lakia täyttääkseen työskenteleviin yhtyy ensin ihmisiä, jotka puolittain itsetietoisesti tunnustavat totuuden. Sitten niihin yhtyy suuri joukko ihmisiä, jotka ainoastaan uskomalla eturivin miehiä tunnustavat totuuden, ja lopuksi sen tunnustaa ihmisten enemmistö, ja silloin ihmiset lakkaavat itseänsä turmelemasta ja löytävät onnen. Se tulee tapahtumaan silloin (ja hyvin pian), kun meidän piirimme ihmiset, ja heidän jälessään koko suuri työväen enemmistö, tulee siihen käsitykseen, ettei ole hävettävää ulkohuoneitten tyhjentäminen ja puhdistaminen, vaan on hävettävää niitten täyttäminen toisten ihmisten, veljien, tyhjennettäviksi, ettei ole hävettävää korkeavartisissa saappaissa mennä vieraisiin, vaan on hävettävää kalossit jalassa kulkea ihmisten sivu, joilla ei ole mitään jalkineita, ettei ole hävettävää olla osaamatta ranskankieltä tai tietämättä viimeistä uutista, vaan on hävettävää syödä leipää, tietämättä, miten sitä valmistetaan, ettei ole hävettävää olla ilman tärkkipaitaa ja puhtaita vaatteita, vaan on hävettävää käydä puhtaissa vaatteissa, siten ilmaisten joutilaisuuttansa, ettei ole hävettävää se, että kädet ovat likaisina, vaan se, etteivät kädet ole työstä karkeina.
Näin tulee olemaan silloin, kun sitä on vaativa yleinen mielipide. Ja yleinen mielipide on sitä vaativa silloin, kun ihmisten käsityksestä häviävät ne harhaluulot, jotka ovat peittäneet heiltä totuuden. Minun muistini aikana on suuria muutoksia tapahtunut tässä suhteessa. Ja nämä muutokset ovat tapahtuneet ainoastaan senvuoksi, että yleinen mielipide on muuttunut. Minun muistini aikana on tapahtunut se muutos, että, kun ennen pidettiin hävettävänä lähteä ajamaan muuten kuin nelivaljakolla ja kahden lakeijan seuraamana, olla pitämättä lakeijaa tai kamarineitsyttä pukemista, pesemistä y.m. varten, nyt yhtäkkiä on ruvettu pitämään hävettävänä puettaa toisilla vaatteet päällensä, panettaa kengät jalkaansa ja ajaa lakeijojen seuraamana. Kaikki nämä muutokset on saanut aikaan yleinen mielipide.
Eivätkö ole selviä ne muutokset, jotka nyt ovat tapahtumassa yleisessä mielipiteessä? Kun 25 vuotta sitten hävisi ennakkoluulo, joka puolusti maaorjuutta, niin muuttui yleinen mielipidekin siitä, mikä on kiitettävää, mikä moitittavaa, ja muuttui koko elämä. Niin pian kuin häviää ennakkoluulo, joka puolustaa rahan valtaa ihmisten yli, muuttuu yleinen mielipidekin siitä, mikä on kiitettävää, mikä moitittavaa, ja muuttuu elämä.
Ja tuon ennakkoluulon häviäminen ja yleisen mielipiteen muuttuminen tässä suhteessa on jo nopeasti toteutumassa. Tuo ennakkoluulo on jo läpi kuultava ja hädin tuskin peittää totuutta. Tarvitsee vaan tarkkaan katsoa, nähdäkseen selvästi sen yleisen mielipiteen muutoksen, joka ei ainoastaan ole tapahtuva, vaan joka jo on tapahtunut, vaikkei se vielä ole tunnustettu eikä sanalla nimitetty. Vähänkin sivistyneen ihmisen tarvitsee vaan tarkemmin ajatella sitä, mikä johtuu hänen tunnustamastaan maailmankäsityksestä, tullakseen vakuutetuksi, että se hyvän ja pahan, kiitettävän ja moitittavan arvostelu, joka häntä inertian lain voimalla elämässä johtaa, on suorastaan ristiriidassa koko hänen maailmankäsityksensä kanssa.
Meidän aikamme ihmisen tarvitsee vaan hetkeksi unohtaa inertian lain mukaan kulkeva elämänsä ja katsahtaa siihen syrjästä päin, alistaen sen koko hänen maailmankäsityksestään johtuvan arvostelun alaiseksi, kauhistuakseen sitä määritelmää koko hänen elämästään, joka johtuu hänen maailmankäsityksestään.
Ottakaamme esimerkiksi nuorukaisen (nuorissa on elämän tarmo voimakkaampi ja itsetietoisuus hämärämpi) rikkaasta luokasta, minkä suuntaisesta hyvänsä. Jokainen hyvä nuorukainen pitää häpeällisenä olla auttamatta vanhusta, lasta, naista, pitää häpeällisenä yhteisessä työssä saattaa vaaran alaiseksi toisen ihmisen elämää ja terveyttä, itse vaaraa välttäen. Jokainen pitää häpeällisenä ja raakana sitä, mitä tekevät kirgiisit myrskyn raivotessa: he nimittäin lähettävät vaimot ja vanhat eukot ulos pitelemään teltan liepeitä, ja itse istuvat teltassa kirnupiimän ääressä. Jokainen pitää häpeällisenä pakoittaa heikkoa ihmistä tekemään työtä edestään, pitää vielä häpeällisempänä jos voimakas ihminen, vaaran uhatessa palavalla laivalla, ensimäisenä tunkeutuu pelastusveneeseen työntäen syrjään heikkoja ja jättäen ne vaaran alaisiksi, y.m.s. He pitävät kaikkea tuota häpeällisenä, eivätkä mistään hinnasta sitä tekisi muutamissa poikkeustapauksissa, mutta jokapäiväisessä elämässä on aivan samallaisia tekoja ja paljoa pahempiakin, joita he ennakkoluulon vuoksi eivät huomaa, ja joita he herkeämättä tekevät.
Heidän tarvitsee vaan tarkemmin asiaa ajatella, nähdäkseen ja kauhistuakseen.
Nuorukainen muuttaa paitaa joka päivä. Kuka saa mennä joelle siitä pesemään? Vaimo, hyvin usein vanha vaimo, joka sopisi nuorukaiselle isoäidiksi tai äidiksi, välistä sairaskin. Miten nuorukainen itse nimittää sitä, joka oikun vuoksi saada muuttaa ennestäänkin puhtaan paitansa lähettää paitaa pesemään tuon vaimon, joka sopisi hänelle äidiksi?
Nuorukainen hankkii itselleen hevosia keikaroidakseen, ja niitä opettaessaan saa olla kuoleman vaaralle alttiina ihminen, joka sopisi hänelle isäksi tai isoisäksi. Itse nuorukainen nousee hevosen selkään vasta silloin, kun ei mitään vaaraa enään ole olemassa. Miten nimittää nuorukainen sitä, joka, ollen itse turvassa, saattaa toisen vaaralliseen asemaan ja käyttää hyväkseen tuota vaaranalaisuutta omaksi huvikseen?
Ja kuitenkin rikkaitten luokkien koko elämä on yksinomaan tämmöisiä tekoja. Vanhusten, lasten ja naisten ylivoimainen työ ja hengenvaaralliset toimet, joita ei suoriteta sitä varten, että me voisimme tehdä työtä, vaan meidän oikkumme tyydyttämiseksi, täyttävät koko meidän elämämme. Kalastaja hukkuu pyytäessään meille kalaa, pesijättäret vilustuvat ja kuolevat, sepät sokiavat, tehtaalaiset sairastuvat ja silpoutuvat koneissa, metsänkaatajat musertuvat kaatuvien puitten alle, työmiehet putoavat katoilta, ompelijattaret kuihtuvat. Kaikki todelliset työt suoritetaan kuoleman vaaran alaisuudessa ja elämän hukalla. Salata tätä ja olla sitä näkemättä ei voi. Ainoa pelastus tästä tilasta — jos meidän aikamme ihminen tahtoo välttää nimitystä konna ja pelkuri, joka sälyttää toisten niskoille elämän työn ja vaaran — on se, että hän ottaa ihmisiltä ainoastaan sen, mikä on elämässä välttämätöntä, ja itse kantaa tosityön taakan elämän vaaroille ja kuolemalle alttiina.