Senvuoksi, että te ette puhu totta.
Te sanotte niin suuresti rakastavanne lapsianne, että pelkäätte heidän henkensä puolesta, pelkäätte nälkää, vilua ja senvuoksi panette arvoa turvallisuudelle, jonka teille antaa vääräksi tunnustamanne miehen asema.
Te pelkäätte siihen määrin tulevia satunnaisuuksia, lapsianne uhkaavia onnettomuuksia, jotka ovat hyvin kaukaisia ja epäilyttäviä, että kehoitatte miestänne semmoiseen, mitä ette pidä oikeana. Mutta mitä te nyt teette, nykyisissä elämänne olosuhteissa turvataksenne lapsianne satunnaisilta onnettomuuksilta?
Paljonko aikaa päivästä te vietätte lastenne kanssa? Hyvä jos 1/10 päivästä!
Muun ajan ne ovat vieraitten, palkattujen, usein kadulta otettujen ihmisten käsissä tai joissakin laitoksissa, alttiina ruumiillisen ja henkisen saastutuksen vaaroille.
Lapsenne syövät, heitä ravitaan. Kuka laittaa päivällisen ja mistä se laitetaan? Useimmiten ette sitä edes tiedä. Kuka antaa heille siveelliset käsitteet? Sitäkään ette tiedä. Älkää siis puhuko siitä, että te kärsitte pahaa lastenne onnen tähden, — se ei ole totta. Te teette pahaa senvuoksi, että sitä rakastatte.
Todellinen äiti, joka lasten synnyttämistä ja kasvattamista pitää elämänsä kutsumuksena ja Jumalan tahdon täyttämisenä, — ei sitä sano.
Hän ei sitä sano senvuoksi, että hän tietää, ettei hänen asiansa ole tehdä lapsistaan sitä, mitä hänelle tai vallalla olevalle suunnalle johtuu mieleen, hän tietää, että lapset, s.o. seuraavat sukupolvet, on suurinta ja pyhintä, mitä ihmisten on suotu nähdä todellisuudessa, ja tämän pyhyyden palveleminen koko olennollaan on hänen elämänsä.
Hän itse, ollen alinomaa elämän ja kuoleman välillä ja vaaliessaan vasta alkavaa hentoa elämää, tietää, että elämä ja kuolema ei ole hänen asiansa, että hänen asiansa on elämän palveleminen, ja senvuoksi ei hän ole etsivä etäisiä teitä tätä tehdäkseen, vaan on ainoastaan oleva valmis läheisiin.
Semmoinen äiti, itse synnytettyään, itse imettääkin, itse ennen kaikkea muuta valmistaa lapsillensa ruokaa, ompelee, pesee, opettaa heitä, nukkuu ja puhelee heidän kanssansa, sillä sitä hän pitää elämänsä tehtävänä. Hän tietää, että kaiken elämän turva on työssä ja työkyvyssä, eikä senvuoksi etsi lapsilleen ulkonaista turvaa miehensä rahoissa, lastensa diploomeissa, vaan kehittää heissä sitä samaa kykyä uhrautuvaiseen Jumalan tahdon täyttämiseen, jonka hän itsessään tuntee, kykyä kuoleman vaaran alaiseen työhön. Semmoinen äiti ei tiedustele toisilta, mitä hänen on tekeminen, hän tietää kaikki, eikä mitään pelkää, ja hän on aina levollinen, sillä hän tietää täyttäneensä kaiken, mitä oli kutsuttu tekemään.