Jos te olette semmoisia, niin te ette sano kahden, ettekä kahdenkymmenen lapsen perästä, että riittää jo synnyttäminen, niinkuin ei sano 50 vuotias työmies, että riittää jo työnteko, silloin kun hän vielä syöpi ja nukkuu, ja hänen jäntereensä vaativat työtä. Jos te olette semmoisia, niin te ette luovuta lasten imettämisen ja hoidon huolia vieraalle äidille, niinkuin ei työmieskään anna toisen päättää alkamaansa ja melkein lopetettua työtä, senvuoksi, että te siihen työhön panette koko elämänne, ja elämänne on sitä täydempi ja onnellisempi, mitä enemmän tätä työtä on.
Ja kun te olette semmoisia — ja semmoisia on vielä onneksi olemassa, — niin te saatte saman Jumalan tahdon täyttämisen lain, jota noudatatte omassa elämässänne, ohjaamaan myöskin miestenne, lastenne ja omaistenne elämää.
Jos te olette semmoisia ja omasta kokemuksestanne tiedätte, että ainoastaan uhrautuvainen, näkymätön, palkaton, kuoleman vaaran alainen ja viimeisten voimain ponnistusta vaativa työ toisten elämän hyväksi on se ihmisen kutsumus, joka antaa hänelle tyydytystä ja voimaa, niin te tulette samaa vaatimaan toisiltakin, samaan työhön kehottamaan miestännekin, saman työn mukaan mittaamaan ja arvostelemaan ihmisten ansioita ja samaan työhön kasvattamaan lapsianne.
Ainoastaan se äiti, joka pitää lapsen syntymistä ikävänä sattumana, ja rakkauden ilojaan ja sivistyksen ja yhteiskunnallisuuden tuottamia elämän mukavuuksia — elämän tarkotuksena, tulee kasvattamaan lapsiaan niin, että he niin paljon kuin mahdollista nauttisivat huvituksista, tulee heitä herkullisesti ruokkimaan, koreasti pukemaan, keinotekoisesti huvittamaan, ei tule opettamaan heille sitä, mikä tekisi heidät kykeneviksi uhrautuvaiseen, kuoleman vaaran alaiseen ja viimeisiin voimiin asti jännitettyyn työhön, vaan sitä, mikä vapauttaa heidät tuosta työstä, — kaikkea sitä, mikä antaa diploomeja ja mahdollisuuden olla työtä tekemättä. Ainoastaan semmoinen nainen, jolta on unohtunut hänen elämänsä tarkotus, on hyväksyvä sitä miehen petollista valetyötä, joka vapauttaa tämän ihmisen velvollisuudesta ja antaa hänelle mahdollisuuden yhdessä vaimonsa kanssa käyttää hyväkseen toisten työtä. Ainoastaan semmoinen nainen on valitseva samallaisen miehen tyttärelleen, arvosteleva ihmisiä ei sen mukaan, mitä he itsessään ovat, vaan sen mukaan, mitä heillä on: aseman, rahojen, kyvyn mukaan käyttää hyväkseen toisten työtä.
Todellinen äiti sitä vastoin, joka itse työssä tietää Jumalan tahdon, on sen täyttämiseen valmistava lapsensakin. Semmoiselle äidille on oleva tuskallista nähdä ylensyötettyä, hemmoteltua, koreaksi puettua lasta, sillä hän tietää kaiken tuon vaikeuttavan lapselle Jumalan tahdon täyttämistä.
Semmoinen äiti ei tule opettamaan pojalleen ja tyttärelleen sitä, mikä voi vietellä heitä vapauttamaan itseänsä työstä, vaan sitä, mikä auttaa heitä kestämään elämän työtä. Hänen ei tarvitse kysyä, mitä lapsille on opetettava, mihin heitä valmistettava. Hän tietää mikä on ihmisen kutsumus, ja senvuoksi myös mitä on lapsille opetettava ja mihin heitä valmistettava. Semmoinen nainen ei ole suinkaan kehoittava miestään petolliseen valetyöhön, jonka tarkotuksena on vaan toisten työn hyväkseen käyttäminen, vaan on inhoava ja kauhistuva semmoista toimintaa, joka on lapsille kaksinkertaisena viettelyksenä. Semmoinen nainen ei ole valitseva tyttärelleen miestä sen mukaan, miten valkoiset hänen kätensä ovat ja miten hieno hänen käytöksensä, vaan hän on, varmasti tietäen, mitä on työ ja mitä petos, aina ja kaikkialla, omasta miehestään alkaen, kunnioittava, arvossa pitävä ja vaativa todellista, uhrautuvaa työtä ja halveksiva sitä väärää näytetyötä, jonka tarkotuksena on vapautuminen todellisesta työstä.
Älkööt sanoko ne naiset, jotka luopuen naisen kutsumuksesta tahtovat sen oikeuksia, että semmoinen elämänkatsantokanta on äidille mahdoton, että äiti on liian hellällä rakkaudella lapsiinsa sidottu voidakseen kieltää heiltä herkkuja, huvituksia, koreita pukuja, ollakseen huolehtimatta heidän puolestaan, jos he eivät ole turvattuja, jos miehellä ei ole omaisuutta tai turvattua asemaa, ollakseen huolehtimatta naimisiin menevien tyttärien puolesta ja poikien puolesta, jotka eivät ole saaneet sivistystä.
Kaikki se on valhetta, mitä selvintä valhetta!
Todellinen äiti ei ole koskaan sitä sanova. Tekö muka ette voi olla antamatta makeisia, leluja, olla viemättä sirkukseen?
Mutta ettehän te anna lapsillenne sudenmarjoja, ettehän päästä heitä yksin vesille, ettehän vie varieteehen? Minkä vuoksi te tästä voitte pidättäytyä, vaan ette toisesta.