Jos kysymys on ainoastaan muutamien ihmisten edusta lukuun ottamatta kaikkien ihmisten onnea, niin kaikkein edullisinta on, että nuo muutamat syövät toisia ihmisiä. Sanotaan sen olevan maukastakin. Edullisinta kaikille ihmisille on juuri se sama, mitä minäkin haluan, — suurin mahdollinen onni ja kaikkien minulla olevien ruumiillisten, henkisten, omantunnon ja järjen tarpeitten tyydyttäminen. Ja itseni suhteen olen huomannut, että onneani ja näitten tarpeitteni tyydyttämistä varten minun pitää vaan parantua siitä mielettömyydestä, jossa olen elänyt niinkuin ruhtinas Blohin, joka kuvaili, ettei herrat muka tarvitse tehdä työtä ja että kaikki se on toisten suoritettava, — ja, mitään erikoista keksimättä, tehdä vaan sitä, mikä on ihmiselle luontaista, tyydyttää tarpeitani. Ja sen huomattuani tulin huomaamaan vielä senkin, että tämä työ tarpeitten tyydyttämiseksi itsestään jakaantuu eri työn lajeihin, joista jokaisella on oma viehätyksensä ja jokainen on lepona toisesta.
Minä olen jakanut tämän työn niihin vaatimuksiin katsoen, jotka minulla on elämässä, neljään lajiin, päivässä olevan neljän rupeaman mukaan, ja koetan tyydyttää näitä vaatimuksia.
Ja minä olen saanut seuraavat vastaukset kysymykseen: mitä meidän on tekeminen?
Ensiksi olla valehtelematta itsensä edessä; olipa minun tieni kuinka kaukana hyvänsä siitä totuuden tiestä, jonka minulle näyttää järki, — olla totuutta pelkäämättä.
Toiseksi lakata luulemasta olevansa oikeassa, etevämpi ja erikoisempi toisia ihmisiä ja tunnustaa itsensä syylliseksi.
Kolmanneksi: täyttää ikuista, epäilemätöntä ihmisen lakia — koko olennollaan työtä tehden taistella luonnon kanssa oman ja toisten ihmisten elämän ylläpitämiseksi.
XXXIX.
Minä olen nyt sanonut sen, mikä koskee minua, mutta en voi pidättää itseäni sanomasta vielä sitä, mikä koskee kaikkia: tarkastamasta niitä johtopäätöksiä, joihin olen tullut, yleisten näkökohtien valossa.
Minun tekee mieli sanoa, minkä vuoksi minusta näyttää, että hyvin monien meidän piirimme ihmisten täytyy tulla samaan johtopäätökseen kuin minäkin, ja mitä siitä seuraa, jos edes jotkut ihmiset siihen tulevat.
Minä luulen monien tulevan samaan kuin minä, sillä jos vaan meidän piirimme, meidän luokkamme ihmiset totisesti katsahtavat itseensä, niin nuoret ihmiset, jotka etsivät persoonallista onnea, kauhistuvat yhä kasvavaa, selvään turmioon heitä johtavaa elämänsä kurjuutta, omantunnon ihmiset kauhistuvat elämänsä julmuutta ja laittomuutta ja arat ihmiset kauhistuvat elämänsä vaaranalaisuutta.