Elämämme onnettomuus: vaikka me, rikkaat ihmiset, parantelemmekin ja koetamme tieteen ja taiteen avulla tukea väärää elämäämme, tulee tämä elämä vuosi vuodelta heikommaksi, sairaaloisemmaksi ja tuskallisemmaksi, vuosi vuodelta kasvaa itsemurhien ja lasten synnyttämisestä kieltäytymisien lukumäärä, vuosi vuodelta heikkonevat uudet sukupolvet tässä säädyssä, vuosi vuodelta me tunnemme elämämme ikävyyden enenevän.
Silminnähtävää on, ettei tällä elämän mukavuuksien ja hauskuuksien, lääkitsemisten, tekohampaitten, tekotukkien, keinotekoisten hengitysten ja masaasien tiellä voi olla pelastusta. Tämä totuus on tullut semmoiseksi ismiksi, että sanomalehdissä on reklaameja vatsapulvereista rikkaita varten nimellä: Blessings for the poor (autuus on köyhiä varten), jossa sanotaan, että ainoastaan köyhillä on säännöllinen ruuansulatus, vaan rikkaat tarvitsevat apukeinoja.
Korjata tätä ei voi minkäänlaisilla huvituksilla, mukavuuksilla eikä pulvereilla, — parannuksen voi saada aikaan vaan elämän muutos.
Elämämme ristiriita omantuntomme kanssa: koetimmepa me kuinka paljon hyvänsä itsemme edessä puolustaa uskottomuuttamme ihmiskuntaa kohtaan, niin kaikki meidän puolustuksemme hajoavat kuin tuhka tuuleen silminnähtävän tosiasian edessä: ympärillämme kuolee ihmisiä ylivoimaisesta työstä ja puutteesta; me turmelemme ihmisten ravinnon, vaatteet, työn ainoastaan saadaksemme huvitusta ja vaihtelua. Ja senvuoksi piirimme ihmisen omatunto, jos sitä hänessä on hituistakaan jälellä, ei voi nukkua, vaan se myrkyttää kaikkia niitä elämän mukavuuksia ja hauskuuksia, joita meille toimittavat työssä kärsivät ja sortuvat veljet.
Mutta paitsi sitä, että jokainen omantunnon ihminen itse sen tuntee, koko paras osa tieteestä ja taiteesta, se, joka vielä tietää kutsumuksensa, alinomaa meitä muistuttaa meidän julmuudestamme ja laittomasta asemastamme. Vanhat lujat puolustukset ovat kaikki kumotut, uudet, tilapäiset tieteen ja taiteen edistyksen puolustukset eivät kestä yksinkertaisen, terveen järjen arvostelua.
Ihmisten omaatuntoa eivät voi rauhoittaa uudet keksinnöt, vaan ainoastaan elämän muutos, jonka tapahduttua ei tule olemaan tarpeen eikä syytä puolustautua.
Elämämme vaaranalaisuus: koetimmepa kuinka paljon hyvänsä salata itseltämme sitä ilmeistä vaaraa, joka koituu meille kärsivällisyyden loppumisesta niiltä ihmisiltä, joita me kuristamme, koetimmepa miten paljon hyvänsä ehkäistä tätä vaaraa kaikellaisilla petoksilla, väkivaltaisuuksilla ja hyvityksillä, tämä vaara kasvaa päivä päivältä, hetki hetkeltä ja on nyt jo niin uhkaava, että me hädin tuskin pysyttelemme veneessämme pauhaavan meren laineella, joka on meidät nielemäisillään vihaiseen kitaansa. Työväen luokan vallankumous kaikkine kauhuineen ja murhineen on uhannut meitä jo 30 vuotta ja me saamme kaikellaisilla viekkauksillamme ainoastaan jonkun aikaa viivytetyksi sen puhkeamista. Semmoinen on tila Euroopassa, semmoinen on tila meillä ja vielä huonompikin, sillä meillä ei ole varaventtiilejä. Kansaa sortavilla luokilla, lukuun ottamatta keisaria, ei nyt ole kansan silmissä mitään puolustusta. Ne pysyttelevät asemassaan ainoastaan väkivallalla, viekkaudella ja opportunismilla, s.o. oveluudella, mutta viha kansan huonommissa edustajissa ja ylenkatse paremmissa kasvaa hetki hetkeltä.
Meidän kansassamme on kolmena tai neljänä viime vuotena tullut yleisesti käytäntöön uusi, paljon merkitsevä sana. Tällä sanalla nimitetään ja haukutaan meitä nykyään kaduilla, ja tämä sana on — "tyhjäntoimittajat".
Sorretun kansan viha ja ylenkatse kasvaa, ja rikkaitten luokkien ruumiilliset ja henkiset voimat heikkonevat. Petos, jonka varassa kaikki pysyy, alkaa tulla ikäkuluksi, eivätkä rikkaat luokat enää voi millään lohduttaa itseään tässä kuoleman vaarassa.
Palata entiseen ei voi, voittaa takaisin menetettyä luottamusta ei voi, eikä niille, jotka eivät tahdo elämäänsä muuttaa, jää muuta jälelle kuin toivoa, ettei tuho heidän elämänsä aikana vielä tule. Tulkoon sitten jälestäpäin mitä tulee.