Anjutka. Minkälainen lapsenpieksäjä?
Mitritsh. No, se sellainen. (Kiipee uunille.) Onpas se nyt uuni hyvä ja lämmin, että oikein… Oh, hyvä Isä, laupias pyhä Miikula.
Anjutka. Vaari! Nukutko sinä?
Mitritsh. Ka mitäs sitte luulet, — ettäkö lauluja rupean laulamaan? (Äänettömyyttä.)
Anjutka. Vaari, vaari hoi! Kaivavat! Ihan totta kaivavatkin — kuuletkos? Turkanen vie, kaivavatkin!
Mitritsh. Kaikkia se keksii: — kaivavat?! Yöllä kaivavat! Kuka kaivaa? Lehmä siellä kupeitaan kyhnyttää. Ja se sanoo: — kaivavat! Makaa, sanon minä, muuten ihan paikalla tulen sammutan.
Anjutka. Hyvä, kulta vaari, elä sammuta! En minä enää… en, toden perään. Pelottaa niin minua.
Mitritsh. Pelottaa? Elä pelkää mitään, niin ei sitte pelotakaan. Vaan se kun itse pelkää ja sitte vielä sanoo pelottavansa. Mitenkäs sitä ei pelottaisi, kun pelkää. Semmoinen tuhma tyttö. (Äänettömyys. Sirkka laulaa.)
Anjutka. (Kuiskaten.) Vaari, vaari hoi! Joko sinä nukuit?
Mitritsh. No, mitä nyt vielä?