Mitritsh. Paljonpa tuota osaat! Eikä teiltä kysyäkään mitään voi. Kuka teitä opettaa? Juopunut mies joskus ehkä ohjaksien perillä opettaa. Siinä koko opetuksenne. Enkä edes tiedä, kuka teidän puolestanne vastaisikaan. Nahkapojan puolesta voi joko holhoojaa tahi muuta vanhempaa kysyä, vaan teidän puolestanne ei ole ketä kysyäkään. Ihan se on kaikkein kelvottomin elukkalauma ilman paimenta, koko akkaväki, mitä typerintä väkeä koko teidän säätynne. Kaikkein tyhjänpäiväisintä väkeä koko säätynne.
Anjutka. Mitenkäs sitä sitte olla pitää?
Mitritsh. No, niin juuri ollakin pitää. Vedä kauhtana korvillesi ja makaa! Oh, hyvä Isä! (Äänettömyyttä. — Sirkka laulaa).
Anjutka. (Hypähtää ylös.) Vaari hoi! Joku huutaa niin pahasti! Toden perään huutaa. Vaari kulta, tänne se tulee.
Mitritsh. Peitä pääsi, sanon minä.
IV KOHTAUS.
Samat. Nikita ja Matrjona.
Nikita. (Tullen tupaan.) Voi, mitä ovatkaan he minulle tehneet. Mitä ovatkaan he minulle tehneet!
Matrjona. Juo, juo, kultaseni, viinaa. Mitä sinä? (Ottaa viinan esille pöydälle.)
Nikita. Anna, ehkä saan sen juomalla haihtumaan.