Akulina. (Tulee kammiosta.) Koira sinä olet, Nikita!
Nikita. No? Mikä nyt?
Akulina. Voi, miten hän itki, (itkee.)
Nikita. Mitäs sinä sitte vielä?
Akulina. Mitäkö? Loukkasit häntä. Niin teet sitte minullekin… senkin koira! (Menee kammioon.)
XXI KOHTAUS.
Nikita yksin.
Nikita. (Äänettömyys.) Sekös nyt on sotkuksissa! Rakastan, kuin hunajaa, noita naisia, vaan annas kun sattuu heidän kanssaan jotakin tehneeksi, niin sitä on pahemmassa kuin pulassa.
Esirippu.
Toinen näytös.