Matrjona. Jumala antakoon hyvää päivää, mansikkani.
Anisja. (Katsoo ympärilleen, jättää työnsä ja lyö kämmenensä yhteen ilosta.) No, tätäpäs en odottanut, Matrjona kulta. Jopas lähetti Jumala hyvän vieraan oikeaan aikaan.
Matrjona. Mikäs nyt on sitte?
Anisja. Ihan on mulla pää mennä sekaisin. — Semmoinen tuska!
Matrjona. Vielähän sen sanotaan elossa olevan.
Anisja. Elä puhukaan. Ei se ole elävä eikä kuollut.
Matrjona. Entäs rahat, onkos se ne kelle antanut?
Anisja. Just’ikään sisartaan, Marfaa, tahtoi hakemaan. Varmaan rahojen takia.
Matrjona. Se on selvä. Vaan eikö lie antanut kelle jo tietämättäsi?
Anisja. Eikä ole. Minä vartioin häntä kuin haukka.