Anisja. Voi, pelottaa!
Matrjona. Elä nyt pakise, vaan tee väleen; minä sill’aikaa hänen sisartaan vartioin, jos niiksi tulee. Eläkä hairahdu, vaan ota rahat ja tuo tänne. Nikita ne sitte kätkee.
Anisja. Voi minun päiviäni! Kuinka minä siihen ryhdyn ja… ja…
Matrjona. Elä pakise, sanon minä, vaan tee niinkuin käsken. Nikita!
Nikita. Mitä?
Matrjona. Istu ja odota tuossa seinävieruksella, jos mitä saat toimeksi.
Nikita. (Tehden liikkeen kädellään.) No jo ne naiset keksii! Tykkenään ihan kietovat verkkoihinsa. Olkaa ja jääkää! Pitää todellakin mennä perunoita nostamaan.
Matrjona. (pidättää hänet tarttumalla hänen käsivarteensa) Odota, sanon minä.
XVII KOHTAUS.
Samat ja Anjutka (tulee).