Anisja. Voi, Nikita! Hän lähetti sisartaan hakemaan; tahtoo, näet, hänelle antaa. Hukka meidät perii! Kuinka sitä eletään, jos hän antaa rahat pois. Pellolle ajavat minutkin! Tekisit edes sinä jotakin. Sanoithan hänen eilen parvelle kiivenneen.
Nikita. Näin kyllä hänen sieltä tulevan, vaan minne hän rahat pisti, sitä en tiedä.
Anisja. Voi minun päiviäni! Menenpähän sieltä etsimään. (Nikita vetäytyy syrjään.)
XVI KOHTAUS. i
Samat ja Matrjona (tulee tuvasta, laskeutuu Anisjan ja
Nikitan luo, kuiskaten.)
Matrjona. Elä mene minnekään. Rahat on hänellä. Minä tunnustelin; ristinyörissä riippuvat.
Anisja. Voi minun päiviäni!
Matrjona. Jos nyt päästät käsistäsi, niin et kuuna päivinä saa. Sisar tulee ja sieppaa.
Anisja. Jos tulee, niin hän antaa ne hänelle, se on varma. Vaan mitä minä nyt teen? Voi minun päiviäni!
Matrjona. Mitäkö pitää tehdä? Katsohan tänne: samovaari kun on kiehunut, niin mene ja valmista tee, ja kaada hänelle (kuiskaten); paperista karista kaikki ja anna hänen juoda. Kun on kupillisen juonut, niin silloin otat häneltä rahat. Ei vain hän sitä sitte enää kellekkään kerro.