Mitritsh. Nikita, sanon, eikö ole kaupungista palannut?
Anisja. Eikä ole.
Mitritsh. Juomaan näkyy sitte jääneen. Oh, hyvä isä!
Anisja. Joko riihellä on kaikki reilassa?
Mitritsh. Ka, mitenkäs sitte? Kaikki on reilassa, niinkuin olla pitää. Minä en tee mitään miten kuten. Oh, hyvä Isä! Laupias pyhä Miikula! (Kaivelee känsiään.) Vaan jopa hänen olisi aika joutuakin.
Anisja. Mikäpä sitä kiirehtisi. Kun rahaa on, niin tytön kanssa huvittelekse, luulen ma.
Mitritsh. Kun rahaa on, niin mikäs siin’ on huvitellessa. Mitäs se Akulina kaupunkiin lähti?
Anisja. Kysy sinä häntä! Mikä hitto lie hänet sinne vienyt.
Mitritsh. Miksikö kaupunkiin meni? Kaupungissa kaikkia paljon on, kun vain on, millä ostaa. Oh, hyvä Isä!
Anjutka. Minä kuulin itse, äiti, miten isä sanoi Akulinalle, että "minä ostan sinulle saalin", niin, turkanen vie, sanoikin. Ja itse, sanoi, saat valita. Ja miten se Akulina koreaksi laittautui: flyyssisen takin pani päälleen ja ranskalaisen huivin otti.