Anisja. Sinä se olet mokomakin pillomus! Ei sinusta ole apua eikä iloa. Syödä, — sitä sinä vain osaat, senkin laiha luuska.
Pjotr. (Sylkäisee ja pukeutuu.) Thyi sinua! Antakoon Herra anteeksi! Pitää mennä ottamaan asiasta selko.
(Menee ulos.)
Anisja. (Hänen jälkeensä.) Senkin mädännyt piru! Nenäkäs!
VI KOHTAUS.
Anisja ja Akulina.
Akulina. Mitäs sinä isää haukut?
Anisja. Suus’ kiinni, tollo!
Akulina. (Menee lähemmäksi ovea.) Tiedänpä minä, miksi haukut. Itse olet tollo, senkin narttu. En pelkää sinua.
Anisja. Mitä siinä?… (Hyppää ylös ja etsii millä häntä lyödä.) Odotahan, niin saat hiilikoukusta…