Akulina. (Avattuaan oven.) Koira sinä oletkin, piru! Piru, koira, koira, piru!
VII KOHTAUS.
Anisja yksin.
Anisja. (Vaipuu mietteihin.) Vai pyysi hän häihinsä? Mitä ne nyt ovatkaan tuumineet? Vai naimaan tahtovat? Katso vain, Nikita: jos ne nuo on sinun hankkeitasi, niin tiedän kyllä mitä teen… Ilman häntä en voi elää. Enkä laske häntä täältä.
VIII KOHTAUS.
Anisja ja Nikita.
Nikita. (Tulee silmäillen ympärilleen. Nähtyään Anisjan olevan yksin, hän astuu nopeasti hänen luokseen. Kuiskaten:) No, veikkonen, nyt on tuho tulossa! Isä on täällä, tahtoo ottaa paikasta pois ja vaatii kotiin tulemaan. "Se on päätetty", sanoo, "että sinun pitää naida ja saat asua kotona."
Anisja. Ka, nai! Mitäs se minuun kuuluu.
Nikita. Vai on se niinikään! Minä tässä perustelen, miten asia olisi parhaiten ratkaistava, niin hän vain naimaan käskee. Mitenkäs se nyt niin on? (iskee silmää.) Vai oletko unhoittanut?
Anisja. Nai kun nait! Vähät minä siitä.