Akim. Mitä?
Anisja. Niin vain, itsekseni sanoin.
VI KOHTAUS.
Samat ja Anjutka.
Anjutka. (Tulee.)
Akim. Ka, siinä se on järkevä tyttö! Aina se puuhaa! On maar’ sun kovin vilu?
Anjutka. Niin armottoman vilu. Päivää, vaari.
Anisja. No? Onko hän siellä?
Anjutka. Eikä. Andrian vain oli siellä kaupungista ja hän sanoi nähneensä isän kaupungissa, ravintolassa. Sanoi isän olevan ihan humalassa.
Anisja. Tahdotko syödä? He, tuoss’ on.