Anisja. (Tulee ja seisattuu.) Otahan tok’ siltä. Muuten se ei anna rauhaa.
Akim. (Ottaa päätään pyöritellen.) Äh, sitä viinaa! Ei se ole ihminenkään, näetsen, enää…
Nikita. Kas niin, nyt on hyvä. Jos maksat takaisin, niin on hyvä, jos et, niin pidä Jumalan nimessä. Minusta on sama! (Huomaa Akulinan.) Akulina, näytähän tuomiset!
Akulina. Hä?
Nikita. Näytä tuomiset!
Akulina. Tuomiset? Mitä niistä on näyttämistä? Minä ne jo panin pois.
Nikita. Ota esille, sanon minä. Anjutkan tekee mieli nähdä. Näytä, sanon minä, Anjutkalle. Ota auki saali! Ja anna tänne!
Akim. Oh, katsoakin ilettää. (Nousee uunille.)
Akulina. (Ottaa esille ja panee pöydälle.) No, he, mitä niistä nyt on katsomista?
Anjutka. Sepäs on korea. Ei ole huonompi Stepaniidankaan huivia.