Akulina. Stepaniidanko? Vielä se Stepaniidan mihin kelpaa tämän rinnalla! (Vilkastuen ja käärien auki.) Katsohan tänne, kuinka hieno tämä on! Ranskalaista tavaraa!
Anjutka. Sekös on kaunista karttuunia! Mashutkalla on samallainen, mutta vähän helakampi. Tämäpäs on julman kaunis.
Nikita. No niin! (Anisja menee vihaisena kammioon, palaa sieltä samovaarin savutorvi ja pöytäliina kädessä, ja lähestyy pöytää.)
Anisja. Mitä siihen levittelitte?!
Nikita. Katsohan tänne!
Anisja. Mitä mull’ on katsomista? Niinkuin en mokomaa olisi nähnyt?! Korjaa pois! (Pyyhkäisee kädellä saalin lattialle.)
Akulina. Mitä siinä viskelet? Viskele omiasi! (Nostaa ylös.)
Nikita. Anisja! Katsohan tänne!
Anisja. Mitä siin’ on katsomista?
Nikita. Luuletko, että sinut olen unhottanut? Katsohan tänne! (Näyttää kääryä ja istuutuu sen päälle.) Sinulle tuomiset. Vaan koeta ansaita ne. Eukko, missä istun?