Puhemies. (Tulee yksin porstuasta; häntä nikottaa.) Tulipas palava. Armottoman kuuma. Pitää pikkaraisen vilpoitella. (Seisoo puhaltaen.) Jumala sen tytön tietää… ei se ihan mieliksikään ole… No, vaan mitä se eukko sanonee…
III KOHTAUS.
Puhemies ja Matrjona.
Matrjona. (Tulee porstuasta.) Minä katson ja katson, että missä se puhemies on? Niin täällähän se on. No, mitäs, hyvä mies? Jumalan kiitos, kaikki on niinkuin olla pitää! Kosimisessa ei kelpaa kehuminen, sanotaan, enkä minä kehumaan ole oppinutkaan. Vaan kun kerran hyvissä aikeissa tulitte, niin ette maar’ tule koskaan kauppojannekaan katumaan. Sillä morsiameksi se on, sen tiedät, oikein harvinainen. Ei koko seudulla sellaista tyttöä ole.
Puhemies. Onhan se sitä, vaan kun ei ne rahat jäisi saamatta.
Matrjona. Rahoista saat olla huoletta. Mitä vanhemmilta hänen hyväkseen jäi, se on hänellä kaikki käsissä. Ja nykyaikaan ei ole niinkään helppo puol'toista sataa ottaa.
Puhemies. Eihän sitä vähäksytäkään, vaan asia, kuin asia. Ainahan sitä tahtoo, että miten parhaiten luonnistuisi.
Matrjona. Minä sanon sen sinulle suoraan, että jos ei minua olisi ollut, niin et ikipäivinäsi olisi häntä löytänyt. Ja Kormiliniltakin jo käytiin kosimassa, vaan minä pidin puoliani. Rahoista taas tiedän varmaan, että kun vainaja kuoli — kepeät mullat hänen haudallaan! — niin hän määräsi, että leski ottaisi Nikitan talonisännäksi — sen tiedän kaikki poikani kautta — ja rahat taas joutuisivat Akulinalle. Toinen kyllä olisi niitä edukseen käyttänyt, vaan Nikita antaa kaikki pois. Ja helppokos se on: semmoiset rahat!
Puhemies. Ihmiset hokevat, että tytöllä pitäisi olla rahoja enemmänkin. Ja ovelapa se on poikakin.
Matrjona. Elä nyt, kyyhkyseni! Toisen kädessä näyttää murunenkin suurelta; vaan mitä on, niin se annetaan. Ja minä sanon, että heitä jo kaikki kiertelemiset ja kiinnitä vain lujaan. Semmoinen tyttö, kaunis kuin karamelli!