Puhemies. Onhan se sitä. Vaan eukon kanssa tuumittiin, että miks’ei se näkyviin ole tullut? Eikö liene sairas?
Matrjona. Jopa nyt mitä!… Hänkö sairas? Niin tervettä ei koko seudulla ole. Ihan on kuin valettu, ett'ei nipistetyksikään saa. Vaan näittehän hänen tässä tuonnoin. Ja työtä tekemään se on oikein armoton. Vähän huonokuuloinen hän on, se on totta. Mutta eihän pieni madonsyömä kauniille omenallekaan haitaksi ole. Se taas, ett'ei hän näkyviin ole tullut, on pahan silmän syy. Ja tiedän mä, kenen narttu sen tepposen on hänelle tehnyt. Kun kuulivat, näet, että oli kihlajaiset, niin ottivat ja loihtivat. Vaan kyllä minä päästäjäislu’ut tiedän. Huomenna on tyttö jalkeilla taas. Niin että elä sinä epäile tytön suhteen ollenkaan.
Puhemies. Mitäpäs sitä — asia kun on sovittu.
Matrjona. Tietysti! Eläkä koetakaan nyt enää peruuttaa! Ja elä minuakaan unhota. Olenhan sitä minäkin puuhannut, niin että elä toki ilman jätä…
Eukon ääni porstuassa. Lähetään jos lähteäksemme; tule, Ivan!
Puhemies. Paikalla. (Menee. Ihmisiä keräytyy etehiseen ja lähtee pois.)
IV KOHTAUS.
Anisja ja Anjutka.
Anjutka (juoksee ulos porstuasta ja viittaa Anisjan luokseen.) Äit' hoi!
Anisja. (Porstuasta.) Mitä?