Anjutka. Äit', tulehan tänne, muuten kuulevat. (Vetäytyy hänen kanssaan liiterin luo.)
Anisja. No, mitä nyt? Missäs Akulina on?
Anjutka. Hän meni aittaan. Mutta, voi, mitä se siellä tekee! En jaksa enää, sanoo, kärsiä. Huudan, sanoo, minkä kulkusta pääsee. Niin, turkanen vie, sanoikin.
Anisja. Odottakoonhan, kunnes vieraat saadaan pois saatetuksi.
Anjutka. Voi äit', kuinka hänen on vaikea! Ja niin vihoittelee. Turhaan ne siellä, sanoo, minun tähteni juottavat. Minä, sanoo, en mene naimisiin; vaan kuolen, sanoo. Voi, äit', kun ei hän vain kuolisi? Hirveästi pelkään!
Anisja. Eikä kuole. Eläkä mene hänen luokseen. Laputa tiehesi! (Anisja ja Anjutka menevät pois.)
V KOHTAUS.
Mitritsh yksin.
Mitritsh. (Tulee portista ja alkaa koota kasaan hajotettuja heiniä.) Oh, hyvä Isä, laupias pyhä Miikula! Nekös ovat viinaa vetäisseet ja semmoisen löyhkän laskeneet, että koko piha haisee! Vaan en, — en tahdo, olkoon! Ja näetsen, miten ovat heiniä viskelleet! Tonkivat vain, eivätkä syö; — sitenhän se kupo menee ett'ei huomaakaan. Vaan tuntuupas nyt haju! Ihan nenän alla tuossa se on! Mutta olkoon! (Haukottelee.) Jopa on maatapanonkin aika! Vaan ei tee mieli mennä tupaan. Sekös nyt nenän ympärillä kieriskelee. Ja levittääpäs se pakana lemua (Kuuluu ajoa pois talosta.) No, jo lähtivät! Oh hyvä Isä, laupias pyhä Miikula! Nekös kauan lähtöä tekivät! Tyhjää vain toimittavat.