— Siis ensi taisteluun saakka...
— Sittenhän nähdään. Taas he vaikenivat.
— Pistäyhän, kun jotain tarvitset, esikunnassa, kyllä autetaan ... — sanoi Scherkof.
Dolohof hymähti.
— Olehan vain huoletta. Jos jotain tarvitsen, en pyydä, otan itse.
— Älähän nyt, minä vain...
— Niin, minäkin vain.
— Hyvästi.
— Terve...
... Ja korkealle ja kauvas.
Synnyiseudun puoleen...