— Eipä hätää, hyviä miehiä. Miten olet sinä esikuntaan pujahtanut?
— Olen määrätty, olen päivystävä. Molemmat vaikenivat.
"Päästin haukan lentämään, oikealta kädeltäni", — lauloivat sotilaat, ja välittömästi herättivät nämä säveleet rohkean ja iloisen mielialan. Varmaankin olisi entisten toverien keskustelu saanut toisenlaisen luonteen, jolleivat he olisi puhelleet laulun raikuessa.
— Onko totta, että itävaltalaiset on lyöty? — kysyi Dolohof.
— Hitto sen tietää, kerrotaan.
— Olen iloinen, — vastasi Dolohof lyhyeen ja selvästi, kuten laulu vaati.
— Tulehan joskus iltasella meitä tapaamaan, Faraon järjestämme, — sanoi Scherkof.
— Onko teille liikoja rahoja kasaantunut.
— Tule todellakin.
— En tule. Olen vannonut, etten juo enkä pelaa, ennenkun olen ylennetty jälleen upseeriksi.