— Suokaa anteeksi, — sanoi palvelijatar.
— Käskekää kreivi luokseni.
Kreivi tulla tuupersi vaimonsa luo jonkunverran syyllisen näköisenä, kuten tavallisesti.
— Mutta kreivitär rakkaani! Minkälainen onkaan meillä tänään sauté au madère pyistä? Minä maistoin; turhaan en tuhatta ruplaa maksanut Taraskasta. Sen hän on arvoinenkin!
Hän istahti vaimonsa viereen, nuorekkaasti kiertäen kätensä polviensa ympärille ja pörhistäen harmaat hapsensa.
— Mitä käskette, kreivitär rakkaani?
— Kuulehan nyt, ystäväiseni, — mutta mikä tahra sinulla tässä on? — sanoi hän, osoittaen miehensä liiviä. Varmaankin on siinä sauté au madère'a, — hän sanoi hymyillen. — Niin, kreiviseni: minä tarvitsen rahaa.
Hänen kasvonsa muuttuivat surullisiksi.
— Ah, pikku kreivittäreni!...
Ja kreivi alkoi kiireesti kopeloida lompakkoaan.