Rostof alkoi hohottaa niin äänekkäästi ja iloisesti, että Denisovin toisessa huoneessa kävi kateeksi, eikä Natashakaan voinut pidättäytyä, vaan yhtyi hänkin nauruun,
— Ei, eikös ole erinomaista? — puheli hän yhä.
— On, on, et enää tahdo mennä Borikselle?
Natasha tulistui.
— En tahdo mennä kenellekään. Sanon hänelle saman kun tapaan.
— Kas vaan! — sanoi Rostof.
— No niin, loruja kaikki tyyni, — jatkoi Natasha löperrystään. — Mutta onko Denisof hyvä? — hän kysyi.
— On.
— No, ja nyt hyvästi, mene pukeutumaan. Onko hän karski, Denisof?
— Miksikäs karski? — kysyi Nikolai. — Ei, Vasjka on oivallinen mies.