— Ei, se on hyväksi viljavuodeksi.
— Puita pitäisi vielä käydä.
— Selkä paahtuu, vaan vatsapuolta kylmää. Ihme ja kumma.
— Oh, hyvä Jumala!
— Älä tyrki, ei se tuli ole yksinään sinua varten! Röhöttää siinä kuin mikäkin...
Kaikkien vaijettua kuului hiljaisuudesta muutamien nukkuneiden kuorsausta, muut kääntelehtivät kyleltä toiselle lämmitelläkseen ja vaihtoivat silloin tällöin jonkun sanan. Eräältä nuotiolta, joka oli satakunnan askeleen päässä, kuului kovaa naurun rähäkkää.
— Kuulehan, miten kotkottavat viidennessä komppaniassa, — virkkoi eräs sotamies. — Ja väkeä ihan mustanaan!
Eräs sotamies nousi ylös ja läksi viidenteen komppaniaan.
— Olipa siellä iloa, — sanoi hän palattuaan. — Sinne oli tullut kaksi ranskalaista. Toinen oli ihan palentunut, vaan toinen oli reima poika ja veteli lauluja.
— Ohoo? Pitää lähteä katsomaan...