He katsahtivat toisiinsa, ja Misail ymmärsi, ettei ollut mitään pelkäämistä. Hän käski saattaa Isidorin omaan koppiinsa ja päästyään siellä kuulijoista, sanoi: sanohan sanottavasi…
Isidor lankesi polvilleen.
— Veli, — sanoi Isidor. — Mitä sinä teetkään? Ajattele itseäsi. Eihän sinua suurempaa pahantekijää voi olla olemassa, olethan polkenut jalkoihisi kaiken, mikä on pyhää…
Kuukauden kuluttua Misail lähetti asianomaiseen paikkaan kirjelmän ei ainoastaan Isidorin vaan kaikkien muidenkin pidätettyjen pappien vapauttamisesta rikoksensa katuneina. Mutta itse puolestaan anoi päästä luostarin rauhaan.
XIX.
Oli kulunut kymmenkunta vuotta. Mitja Smokovnikov oli lopettanut opintonsa teknillisessä opistossa ja palveli suuripalkkaisena insinöörinä Siperian kultakaivoksissa. Hänen oli lähteminen piiriinsä tarkastusmatkalle. Silloin tarjosi tirehtööri hänelle matka-apulaiseksi pakkotyöläisen Stepan Pelagejushkinin.
— Tarjootte pakkotyöläistä? Eikö se ole vaarallista?
— Tätä ei tarvitse pelätä. Tämä on pyhä ihminen. Kysykää keltä hyvänsä.
— Mistä hänet onkaan tuomittu?
Tirehtööri naurahti. — Kuusi ihmistä hän on tappanut, ja on sittenkin pyhimys. Kyllä vastaan hänestä.