— Tässä olisi kirje.
— Keltä se on?
— Kyllä se on sinne kirjoitettu.
— Eikö vastausta tarvita? Odotahan.
— Ei ole aikaa, — ja annettuaan käsistään kirjeen outo mies kiiruhti pois.
— Ihmeellistä. — Eugen oli repinyt kirjekuoren auki eikä voinut uskoa silmiään: sadanruplan seteleitä! Neljä kappaletta. Mitäs tämä merkitsee? Ja taitamattomasti kirjoitettu kirje Eugen Mihailovitshille: "Evankeliumissa käsketään kostamaan pahaa hyvällä. Te olette minulle paljon pahaa tehnyt kupongilla ja minä olen pahasti loukannut sitä talonpoikaa, mutta sinulle teen hyvää. Tuossa on, ota nämä 4 sataruplasta ja muista pihamiestäsi Vasilia."
— Ei, mutta tämähän on ihmeellistä, — puhui Eugen Mihailovitsh yhtaikaa sekä itselleen että vaimolleen, ja vielä pitkien aikojen kuluttua, kun vain muisti ja siitä kertoi, nousivat kyyneleet hänen silmiinsä ja olo tuntui hyvältä.
XVIII.
Sudalskin luostarivankilassa säilytettiin 14 hengellistä miestä, enimmät rangaistuina oikeauskoisuudesta luopumisesta. Sinne oli tuotu myöskin Isidor. Isä Misail oli ottanut Isidorin vastaan paperin nojalla, ja puhumatta hänen kanssaan mitään käskenyt sijoittaa hänet tärkeänä rikollisena erikoiskoppiin. Isidor oli ollut vankilassa jo kolmatta viikkoa, kun isä Misail, kiertäessään koppien tarkastuksella, poikkesi Isidorinkin koppiin ja kysyi oliko hän minkään tarpeessa.
— Olisin paljonkin tarpeessa, mutta en voi ihmisten kuullen siitä puhua. Sallitko puhua sinulle kahden kesken?