Hän alkoi tutkia, kenen palstalla lehmus oli. Selville kävi, että se oli Sidorin alueella. Pehtoori iski Sidoria kasvoihin niin että veri purskahti. Vasiliakin hän sivalsi piiskalla, koska tämän hakkaama kasa muka ei ollut tarpeeksi iso. Sitten hän ratsasti tiehensä.
Illalla ukot taas tulivat yhteen ja Vasili alkoi puhua:
— Kylläpä olette väkeä! Varpusia te olette, ettekä mitään miehiä. "Olemme yksistä puolin", vakuuttivat kaikki, mutta kun asiaksi tuli, niin kaikki kiiruhtivat piiloon. Niin varpusetkin päättivät yksissä neuvoin vastustaa haukkaa. "Ei anneta ilmi, pysytään lujina!" — sanoivat ne. Mutta kun haukka tuli, niin kaikki riensivät pelastamaan nahkaansa ja haukka otti sen, minkä hyväksi näki. Haukan mentyä varpuset taas tulivat esille piilostaan ja alkoivat tirskuttaa, mutta yhden huomattiin olevan poissa. "Kuka on poissa? Vanjka. No, vähät hänestä! Sitä sille pitikin!" Niin tekin teitte. Kun kerran päätettiin olla yksimielisiä, niin olisi pitänyt sitä ollakin. Kun hän kävi Sidorin kimppuun, niin teidän olisi pitänyt yksissä tuumin hänet nutistaa. Mitä se toimittaa, että päätetään olla lujina ja puolustaa toisiaan ja sitten vaaran uhatessa lähdetään käpälämäkeen!
Tämmöisiä puheita alkoi kuulua yhä useammin, ja talonpojat aikoivat todellakin tehdä lopun pehtoorista. Piinaviikolla pehtoori ilmoitti talonpojille, että heidän oli oltava valmiit pääsiäisenä kyntämään maata, johon oli määrä kylvää kauraa. Tämän katsoivat talonpojat suureksi vääryydeksi ja kokoontuivat Vasilin takapihalle asiasta keskustelemaan.
— Kun hän kerran on Jumalan unhoittanut ja tahtoo panna tuommoista toimeen, niin hänet pitää tosiaankin tappaa, kävi miten kävi! — arvelivat he.
Sinne tuli myöskin Pjotr Mihejev. Hän oli hiljainen mies eikä kannattanut toisten tuumia. Kuunneltuaan heidän puheitaan hän sanoi:
— Veljet, te aiotte tehdä suuren synnin. Ihmishengen riistäminen ei ole mikään pikku asia. Helppoa on ottaa toiselta henki, mutta kuinka käy silloin oman sielun? Hän tekee pahaa — siksi hänet vielä paha periikin. Täytyy kärsiä, veljet.
Vasili suuttui tästä puheesta:
— Sinä jankutat yhä samaa, nimittäin että on synti tappaa ihminen. Tietysti se on synti, mutta ajattelehan, millainen ihminen tässä on kysymyksessä. On synti tappaa hyvä ihminen, mutta tämmöisen koiran surmaaminen on Jumalallekin otollinen. Hullu koira pitää tappaa ihmisten turvallisuuden vuoksi. Suurempi synti tehdään jos jätetään tappamatta. Miksi hän turmelee kansaa? Jos me joudummekin kärsimään, niin me kärsimme toisten ihmisten hyväksi ja nämä kiittävät meitä siitä. Ei sovi enää suu auki seisoa, sillä silloin hän tekee kaikista lopun. Joutavia sinä, Mihejev, jaarittelet. Onko se sitten pienempi synti, että menemme työhön Kristuksen juhlapäivänä? Et sinä itsekään mene.
Mihejev lausui: