Mutta kun hän sitten sairaana ja epäterveellisen työn, juoppouden, huonon elämän pilaamana, tylsistyneenä ja hupsuna kuin unessa horjuskeli ilman tarkoitusta pitkin katuja ja vihdoin juovuspäissään tunkeutui johonkin liiteriin ja vei sieltä tarpeettomia mattoja, niin nyt me emme ollenkaan pidä huolta niiden syiden poistamisesta, jotka saattoivat pojan hänen nykyiseen tilaansa, vaan tahdomme muka auttaa asiata sillä, että ryhdymme rankaisemaan tätä poikaa!…
Hirmuista!
Nehljudof ajatteli kaikkea tätä, eikä enää kuunnellut mitä hänen edessänsä tehtiin. Ja kauhistui yhä enemmän vaan siitä, mikä hänelle selvisi. Häntä hämmästytti että hän oli saattanut olla ennen näkemättä tätä, että muut saattoivat olla näkemättä.
XXXV.
Heti kun tehtiin seuraava keskeytys Nehljudof nousi ja tuli käytävään päättäen olla enää palaamatta istuntosaliin. Antaa heidän tehdä hänen kanssansa mitä tahtovat, mutta tähän ilveilyyn hän ei enää voi ottaa osaa.
Otettuaan selvän missä yleisen syyttäjän huone oli, meni Nehljudof tämän luo. Vahtimestari ei olisi häntä laskenut, vaan sanoi, että syyttäjä oli työssä, mutta Nehljudof, kuuntelematta häntä, meni sisälle ja kääntyen vastaan tulevan virkamiehen puoleen pyysi tätä ilmoittamaan yleiselle syyttäjälle olevansa valamies ja että hänen oli välttämätöntä tavata syyttäjää erään sangen tärkeän asian vuoksi. Nehljudofin ruhtinaallinen arvonimi ja hienot vaatteet auttoivat häntä. Virkamies teki ilmoituksen syyttäjälle, ja Nehljudof laskettiin sisälle. Yleinen syyttäjä otti hänet vastaan seisaaltansa, nähtävästi tyytymättömänä siihen itsepintaisuuteen, millä Nehljudof oli pyrkinyt hänen puheillensa.
—Mitä haluatte?—kysyi yleinen syyttäjä ankarasti.
—Minä olen valamies, nimeni on Nehljudof ja minun täytyy välttämättömästi tavata syytettyä Maslovaa,—sanoi Nehljudof nopeasti ja päättävästi, punastuen ja tuntien tekevänsä jotain semmoista, mikä on ratkaisevasti vaikuttava hänen elämäänsä.
Yleinen syyttäjä oli lyhyenläntä, tummanverinen mies, tukka lyhyt, harmahtava, silmät kirkkaat ja vilkkaat, tuuhea, leikattu parta esiinpistävässä alaleuvassa.
—Maslovaa? Kyllä tunnen. Hän oli syytetty myrkytyksestä,—sanoi syyttäjä rauhallisesti.—Mitä varten te tahdotte häntä tavata?—Ja sitten ikäänkuin haluten pehmentää käytöstänsä lisäsi:—En voi antaa lupaa teille, tietämättä mitä varten se on teille tarpeen.