»Niin, nyt pitää siis ryhtyä siihen, mitä varten olen tullut», ajatteli hän, koettaen reipastuttaa itseänsä.
—»Mitä ihmettä minä nyt teenkään?»—Hän alkoi silmillään hakea esimiehiä ja nähtyään lyhytkasvuisen, laihan, viiksisuisen virkamiehen upseerin olkalapuilla ihmisjoukon takana, kääntyi tämän puoleen.
—Voisitteko sanoa minulle, kunnioitettava herra,—sanoi hän äärimmäisellä kohteliaisuudella:—missä säilytetään naisvankia ja missä heitä on lupa tavata?
—Onko teillä siis asiaa naisosastoon?
—Niin, minä haluaisin tavata erään naisen vangittujen joukossa,—vastasi Nehljudof samalla äärimmäisellä kohteliaisuudella.
—Olisitte sanoneet sen silloin kuin olitte kokoushuoneessa. Ketä te siis tahtoisitte tavata.
—Tahtoisin tavata Katariina Maslovaa.
—Onko hän valtiollinen rikoksentekijä?—kysyi tirehtöörin apulainen.
—Ei, hän on vaan tavallinen…
—Onko hän siis tuomittu, vai mitä?