Tämä oikeudenpalvelija oli rehellinen mies, yliopistosivistyksen saanut, mutta hän ei pysynyt missään virassa pitkään, koska joi ajoittain herkeämättä. Kolme kuukautta sitten joku kreivitär, joka auttoi hänen vaimoansa, toimitti hänelle tämän paikan, ja tähän päivään asti hän yhä olikin siinä pysynyt, suureksi iloksensa.
—No, kunnioitettavat herrat, olemmeko nyt siis kaikki koossa?—sanoi hän pannen rillit nenälleen ja katsellen niiden läpi.
—Arvatenkin kaikki,—sanoi iloinen kauppias.
—Niin tarkastakaammepa,—sanoi edellinen ja saatuaan taskustaan listan alkoi huutaa valamiehien nimiä katsellen heihin milloin rillien yli milloin niiden läpi.
—Valtioneuvos I. M. Nikiforof.
—Minä,—sanoi komea herrasmies, joka tunsi hyvin kaikki käräjätavat.
—Virasta eronnut översti Ivan Semjonovitsh Ivanof.
—Täällä,—vastasi laiha mies, joka oli virasta eronneen univormussa.
—Toisen arvoluokan kauppias Pietari Baklashof.
—O-on, sanoi hyvänluontoinen kauppias kasvot täydessä hymyssä.—Valmiina ollaan!