—No-no, älä siinä sentään liikoja laskettele, pidä varasi, muuten…
—Mitä muuten, sanoi pieni mies epätoivoisasti.—Olemmeko me mitään pahoja tehneet?
—Suu kiinni!—kiljasi nyt päällysmies ja pieni mies vaikeni.
»Mitäs tämä nyt onkaan?» ajatteli Nehljudof itseksensä mennessään pois. Ja hän kulki ikäänkuin olisi kulkenut kujanjuoksua satojen silmien seuraamana, jotka tuijottivat häneen ovista ja käytävistä.
—Onko todella mahdollista että syyttömiä ihmisiä näin pidetään vangittuina?—sanoi Nehljudof heidän tullessaan käytävästä.
—Mitäs käskisitte tehdä?—Mutta paljon ne myöskin valehtelevat. Jos heitä rupeaa kuulemaan, kyllä he kaikki ovat viattomia,—puhui tirehtöörin apulainen.
—Mutta eiväthän nämä ainakaan ole mihinkään syypäät.
—Nämät, olkoon. Mutta kyllä se on hyvin turmeltunutta väkeä. Mahdotonta on olla ankaruutta käyttämättä. Niiden joukossa on veijareita semmoisia, että eläpäs mene sormea suuhun pistämään.—Eilenkin tässä piti kahta kurittaa.
—Kuinka kurittaa?—kysyi Nehljudof.
—Saivat raippoja määräyksen mukaan…