—Ammattinne? Mikä on ollut toimenanne? Maslova oli vaiti.
—Mikä on ollut toimenanne?—toisti puheenjohtaja.
—Olin laitoksessa,—vastasi Maslova.
—Missä laitoksessa?—kysyi lasisilmäinen oikeudenjäsen.
—Itse tiedätte, missä,—sanoi Maslova, hymähti ja heti jälleen, nopeasti ympärilleen katsahtaen, kiinnitti silmänsä puheenjohtajaan.
Hänen kasvojensa ilmeessä oli tällöin jotakin niin tavatonta, jotain niin pelottavaa ja säälittävää oli hänen sanojensa merkityksessä, hänen naurahduksessaan ja siinä katseessa, jonka hän heitti salin yli, että puheenjohtaja painoi hämmentyen päänsä alas, ja hetken aikaa oli salissa täydellinen äänettömyys. Äänettömyyden katkasi jonkun nauru yleisön puolelta.
Joku vaati sihistäen hiljaisuutta. Puheenjohtaja nosti päänsä ja rupesi taas kyselemään.
—Oletteko ennen olleet syytettynä?
—En,—vastasi Maslova hiljaa, huoaten.
—Oletteko saaneet syytekirjan jäljennöksen?