—En usko tässä maailmassa, huusi hyvänluontoinen kauppias:—vaan tuo punasilmäinen retkale on opettanut.
—Kaikki ne ovat yhtä hyviä,—sanoi översti.
—Mutta kielsihän se käyneensä jalallaankaan huoneessa.
—Uskokaa sitä. Minä en tuota runtaletta iässäni uskoisi.
—Niin, kumpa se olisi sillä hyvä, että te ette usko,—sanoi puotipalvelija.
—Eikös avain ollut hänellä?
—Entäs sitte jos olikin?—intti kauppias.
—Entä sormus?
—Eikös hän siitäkin selittänyt,—huusi taas kauppias.—Roteva kauppias, ja vielä sitte juovuksissa, pieksi häntä. No sitten arvatenkin jälleen leppyi. Tuossa nyt on, ota, elä itke. Olihan se ihminen kuulema jättiläisen kokoinen, 12 tuumaa päälle 2 arsinan, painoihan se 8 puntaa.
—Ei siitä ole kysymys,—keskeytti Pietari Gerasimovitsh,—kysymys on siitä, hänkö yllytti ja pani alkuun koko asian vai palvelusväki?