4) Jos syytetty Jefimia Botshkova ei ole syyllinen yllämainittuun kysymykseen nähden, niin onko hän syyllinen siihen, että hän tammik. 17 päivänä 188' N:kaupungissa, ollen »Mauritanian» hotellin palveluksessa, salaisesti anasti lukitusta kapsäkistä, joka kuului samassa hotellissa vierailevalle kauppias Smelkofille ja oli tämän huoneessa, 2,500 ruplaa rahaa, jossa tarkoituksessa hän aukaisi kapsäkin paikalle tuodulla ja hänen ottamallaan avaimella?
Esimies luki ensimäisen kysymyksen.
—No mitä arvelette, hyvät herrat?
Tähän kysymykseen vastattiin hyvin pian. Kaikki yhtyivät vastaukseen: »On syyllinen», tunnustaen hänet osalliseksi sekä myrkytykseen, että anastukseen. Häntä syylliseksi julistamasta kieltäytyi ainoastaan joku vanha varusmestari, joka kaikkiin kysymyksiin vastasi vapauttavassa hengessä.
Esimies arveli, ettei tämä ymmärrä mistä on kysymys ja selitteli sentähden, että kaikesta päättäen ei ollut epäilemistäkään että Kartinkin ja Botshkova olivat syylliset, mutta varusmestari vastasi kyllä ymmärtävänsä vaan pitävänsä parempana sääliä. »Emmehän ole itsekään pyhimyksiä»,—sanoi hän ja jäi kun jäikin omaan mielipiteeseensä.
Toiseen kysymykseen, joka koski Botshkovaa, vastattiin pitkien keskustelujen ja selitysten jälkeen: »on syytön»,—koskei ollut selviä todistuksia siihen, että hän olisi ottanut osaa myrkytykseen, johon hänen puolustajansa olikin pannut erityistä painoa.
Kauppias, haluten vapauttaa Maslovan, väitti että Botshkova oli kaiken alkuunpanija.
Monet valamiehistä olivat samaa mieltä hänen kanssaan, mutta esimies, tahtoen ankarasti pysyä laillisuuden rajoissa, arveli, ettei ollut syytä pitää häntä osallisena myrkytykseen.
Pitkien kiistojen perästä pääsi esimiehen mielipide voitolle.
Neljänteen, niinikään Botshkovaa koskevaan kysymykseen vastattiin: »on syyllinen», ja varusmestarin vaatimuksesta lisättiin: »vaan ansaitsee armahdusta.»