—No eivätköhän ihmiset täällä ole parempia. Ei ole semmoisia kuin siellä.
—Siellä on paljon hyviä,—sanoi Maslova.
—Menshofien puolesta olen puuhannut ja toivon että heidät vapautetaan,—sanoi Nehljudof.
—Kunpa niin kävisi, se on semmoinen mainio mummo,—sanoi Maslova, toistaen vanhan määritelmänsä tästä mummosta, ja hymähti hieman.
—Nyt lähden Pietariin. Teidän asianne tulee pian esille ja minä toivon, että tuomio kumotaan.
—Kumotaan tai ei, nyt se on yhdentekevää.
—Miksi: nyt?
—Niin vaan,—sanoi Maslova vilkaisten kysyvästi Nehljudofiin.
Nehljudof ymmärsi tämän sanan ja tuon katseen niin, että Maslova tahtoi tietää, pysyikö hän päätöksessään vai oliko sen muuttanut hänen kieltämisensä jälkeen.
En tiedä miksi se on teistä yhdentekevää,—sanoi Nehljudof.—Mutta minulle ainakin on yhdentekevä julistavatko teidät syyttömäksi vai ei. Minä olen kaikessa tapauksessa valmis tekemään minkä olen sanonut,—sanoi hän päättävästi.