YLÖSNOUSEMUS III

Kirj.

Leo Tolstoi

Tekijän luvalla suomentanut Arvid Järnefelt

1900.

I.

Joukkokunta, jonka mukana Maslova matkusti, oli jo kulkenut noin viisi tuhatta virstaa. Permiin asti Maslova matkusti rautatietä ja höyrylaivalla rikoksentekijäin seurassa, ja vasta tässä kaupungissa Nehljudofin onnistui saada hänet siirretyksi valtiollisten joukkoon, kuten Bogoduhofskaja, joka matkusti samassa joukkokunnassa, oli hänelle neuvonut.

Matka Permiin asti oli ollut sangen raskas sekä ruumiillisessa että henkisessä suhteessa. Oli ahdasta, likaista ja paljon syöpäläisiä, jotka eivät antaneet mitään rauhaa, ja henkisesti taas oli yhtä paljon haittaa miehistä, jotka syöpäläisten tavoin vaihtuivat jokaisessa majoituspaikassa, mutta olivat yhtä tungettelevaiset ja tarttuvaiset joka paikassa, eivätkä antaneet mitään rauhaa. Mies- ja naisvankien, vartijain, sotamiesten keskuudessa olivat irstaiset tavat niin juurtuneet, että jokaisen ja erittäinkin nuoren naisen täytyi olla alituisesti varuillaan, ellei hän tahtonut käyttää nais-asemaansa edukseen. Ja tämä alituisen pelon- ja taistelunalaisuus oli hyvin raskas kantaa. Maslova oli erittäinkin hyökkäysten uhrina sekä ulkonaisen viehättävyytensä että kaikille tunnetun entisyytensä vuoksi. Kun hän nyt ehdottomasti torjui jokaisen miehen ahdistelemisia, pitivät nämät sitä loukkauksena ja olivat hänelle suutuksissaan. Hänellä oli kuitenkin vähän apua siitä, että Fedosja ja Taras olivat läheisyydessä. Taras oli saanut tietää, että hänen vaimoansa ahdisteltiin; hän oli sentähden pyytänyt päästä vangituksi voidakseen puolustaa tätä, ja matkusti nyt Nishninovgorodista saakka vankina rikoksentekijäin joukossa.