—Tahdon ehkä ajatella sentään asiaa. Mikä on heidän sukunimensä?
Kirjoittakaapas tähän.
Nehljudof kirjoitti.
—En voi sitäkään sallia,—vastasi kenraali Nehljudofin pyyntöön saada tavata sairasta.—Minä en tietysti teitä epäile,—sanoi hän,—mutta te pidätte hänestä ja muista, ja teillä on rahoja. Ja täällä meillä on kaikki ostettavissa. Minulle sanotaan: lahjomiset ovat hävitettävät. Mutta mitenkä sitä voisi hävittää, kun kaikki ottavat niitä? Ja mitä alempi virkamies on, sitä enemmän. Miten semmoista voi valvoa viiden tuhannen virstan päähän? Hän on siellä samanlainen pikkukuningas kuin minä täällä, ja hän rupesi nauramaan.—Tietysti te olette tavanneet valtiollisia, olette antaneet rahoja, ja teitä on päästetty?—sanoi hän hymyillen.—Niinhän?
—Niin, kyllä se on totta.
—Ymmärrän hyvin, että teidän on niin menetteleminen. Te haluatte tavata valtiollista ja te säälitte häntä. Mutta tirehtöri taikka vartiomies ottaa vastaan rahan, koska hänellä on palkkaa joku 50 kopekkaa ja perhe, eikä hän siis voi olla ottamatta. Ja hänen asemassaan samoin kuin teidänkin asemassanne minä menettelisin samoin kuin te ja hän. Mutta omassa asemassani minä en suostu poikkeemaan ankarimmasta lain puustavista juuri sen vuoksi, että olen ihminen, ja että säälin tunne voisi viedä minut harhaan. Mutta minä olen tarkka toimissani, minulle on tämä lääni uskottu erityisillä ehdoilla, ja minun täytyy osoittaa ansainneeni tätä luottamusta. Niinpä siis tämä kysymys on päättynyt. Ja nyt, alkakaapas kertoa mitä teillä siellä pääkaupungissa tehdään?—Ja kenraali alkoi kysellä ja itse kertoi, nähtävästi haluten yhdellä kertaa sekä saada tietää uutisia, että myöskin osoittaa, merkitystänsä ja ihmisystävyyttänsä.
XXIII.
—No, ja sanokaapas: missä olette kortteeria? Djukiksessako? Ja siellä on tietysti kamala olo. Mutta tulkaa te tänne syömään,—sanoi kenraali päästäen Nehljudofin,—kello viisi. Puhuttehan englannin kieltä?
—Puhun kyllä.
—No se on mainiota. Tänne on näettekö saapunut englantilainen matkustaja, joka tutkii siirtolarangaistusta ja vankiloita Siperiassa. Ja hän nyt tulee meille päivälliseksi, tulkaa siis tekin. Me syömme kello viisi, ja vaimoni vaatii säntillisyyttä. Silloin myöskin annan vastauksen teille mitä tuohon naiseen ja sairaaseen tulee. Ehkäpä voimmekin jättää jonkun hänen luokseen.
Jätettyään kenraalin hyvästi, Nehljudof kiihkeänä ja toimekkaana ajoi postiin.