Iloinen, tarmokas, sinertäväleukainen ajutanttiupseeri, joka oli kaikissa asioissa valmis palvelemaan, oli miellyttävä hyväntahtoisuutensa vuoksi.
Muita vielä miellyttävämpi oli Nehljudofin mielestä kuitenkin nuori pariskunta, kenraalin tytär miehineen. Tämä tytär ei ollut kaunis, hän oli vaatimaton nuori nainen, joka oli koko olennollaan antautunut kahden lapsensa hoitamiseen: hänen miehensä, jonka kanssa hän pitkän taistelun jälkeen vanhempien kanssa oli mennyt naimisiin rakkaudesta, oli vapaamielinen filosofian kandidaatti Moskovan yliopistosta, hiljainen ja viisas, palveli virastossa ja harrasti tilastotiedettä, erittäinkin muukalaisrotuisia koskevaa, joita hän tutki, rakasti ja koetti pelastaa sukupuuttoon häviämästä.
Kaikki kohtelivat Nehljudofia suopeasti ja ystävällisesti ja näyttivät olevansa iloiset tästä uudesta ja huvittavasta tuttavuudesta. Kenraali, joka ilmestyi päivällisille sotilastakissa, valkoinen risti kaulassa, tervehti Nehljudofia kuin vanhaa tuttua, ja käski vieraat heti voileipäpöydän ääreen ryyppyjä ottamaan. Kenraali kysyi Nehljudofilta, mitä tämä oli tehnyt tultuaan hänen luotaan, ja Nehljudof kertoi olleensa postissa ja saaneensa tietää sen henkilön armoittamisesta, josta aamulla oli ollut puhe, sekä uudelleen pyysi päästä vankilassa käymään.
Kenraali ei näyttänyt olevan hyvillään siitä, että päivällisten aikana otetaan puheeksi virka-asioita, hän rypisti otsansa eikä sanonut mitään.
—Saako olla paloviinaa?—kääntyi hän ranskaksi englantilaisen puoleen. Englantilainen otti ryypyn ja kertoi käyneensä kirkkoa ja tehdasta katsomassa, mutta sanoi haluavansa vielä nähdä suurta siirtovankilaa.
—Se sopii hyvin,—sanoi kenraali, kääntyen Nehljudofin puoleen,—voitte mennä yhdessä. Antakaa heille pääsy,—sanoi hän ajutantille.
—Milloin te aijotte sinne?—kysyi Nehljudof englantilaiselta.
—Minä katson paraimmaksi käydä vankiloissa iltasin,—vastasi englantilainen:—kaikki ovat silloin saapusalla, eikä ole valmistuksia, vaan kaikki on niinkuin on.
—Hän näette tahtoo tarkastaa sitä koko loistossaan? Tarkastakoon vaan. Minä olen kirjoittanut, mutta ei otettu kuuleviin korviin. Lukekoot nyt ulkomaalaisesta sanomalehdistöstä,—sanoi kenraali ja tuli päivällispöydän ääreen, missä emäntä osoitti paikat vieraille.
Nehljudof istui emännän ja englantilaisen väliin. Häntä vastapäähän istui kenraalin tytär ja departementin entinen tirehtöri.