—Minä en odottanut tätä,—sanoi Nehljudof.
—Miksi jäisitte tänne elämään ja kärsimään. Olette jo kylliksi kärsinyt.
—En ole kärsinyt, vaan minun on ollut hyvä olla, ja minä olisin tahtonut vielä palvella teitä, jos vaan voin.
—Me, hän sanoi: »me»,—ja katsahti Nehljudofiin,—emme tarvitse mitään. Kuinka paljon olettekaan jo minun hyväkseni tehnyt. Jollei olisi teitä…—hän aikoi jotain sanoa, ja hänen äänensä vavahti.
—No te ette nyt ainakaan saa kiittää minua,—sanoi Nehljudof.
—Miksi tässä tiliä tekisimme? Meidän tilimme on Jumala laskeva,—sanoi
Katjusha ja hänen silmänsä kiilsivät kyyneleisinä.
—Kuinka hyvä te olette,—sanoi Nehljudof.
—Minäkö hyvä?—sanoi Katjusha kyynelien läpi ja surullinen hymy valaisi hänen kasvojaan.
—Are you ready? [Oletteko valmis?]—kysyi jo englantilainen.
—Directly, [Paikalla,]—vastasi Nehljudof ja kysyi Katjushalta Kryiltsofista.