Viattomuudessaan hän ei huomannut, että nuo molemmat pelkäsivät, lopetettuaan keskustelun vanhuksen paosta, olla kahdenkesken. Äiti näki, kuinka hänen poikansa levottomasti harhailevat silmät silloin tällöin sulkeutuivat ja kuinka ne välillä muuttuivat koviksi ja läpitunkemattomiksi kuin kivi sisäisen yön pimittäminä. Pappi taas säpsähti havaitessaan äidin pitävän häntä silmällä, aavistavan hänen hirvittävän tuskansa.
Ruoat tarjottuaan äiti poistui eikä enää palannut huoneeseen.
Puolenpäivän aikaan alkoi henkäillä lauha länsituuli, joka sai kukkulan puiden lehdet hiljaa lepattamaan. Koko huone aivan kuin ilostui hymyilevien lehtien liikkuvasta heijastuksesta ja taivaanlaelta ikkunan kautta sisään virtaavasta vaihtelevasta valosta. Hopeapilvien hienoilla säikeillä tuntui tuuli helkyttävän hiljaista soittoa.
Äkkiä joku kolkutti ovelle rikkoen lumouksen. Antioco juoksi avaamaan. Nuori leski, joka kalpeana ja suuret tummat silmät säikähtyneen näköisinä tuijotti eteensä, tahtoi puhua papin kanssa. Tyttönen, jota hän piti kovasti kädestä, ponnisteli vastaan vetäen äitiä takaisin ja väännellen ruumistaan. Pienokaisen mustat hiukset olivat pörröllään punaisen huivin alla, ja vihreät silmät kiiluivat kalpeissa kasvoissa kuin villikissalla.
— Tyttö on sairas, leski selitti, ja tahdoin tulla kirkkoherran puheille, jotta lukisitte Jumalan sanaa ja manaisitte pois pahan hengen, joka on riivannut tämän lapsen.
Antioco, joka vain raoitti ovea, oli hiukan säikähtänyt ja epäröi. Eihän nyt ollut sopiva hetki vaivata sielunpaimenta moisilla asioilla. Lisäksi tyttö, joka yhä väänteli ruumistaan ja rimpuili pääsemättä kuitenkaan irti, koetti purra äitiään käteen, ja tätä oli vastenmielistä ja kammottavaa nähdä.
— Hän on pahanhengen riivaama! äiti mutisi häpeänpuna poskillaan.
Silloin Antioco muitta mutkitta päästi heidät sisälle, jopa auttoi leskeä työntämään huoneeseen tyttöä, joka oli tarrautunut ovenpieleen kiinni.
Kuultuaan, mistä oli kysymys ja että pieni potilas oli noin raivonnut jo kolmatta päivää yhä yrittäen juosta karkuun mykkänä ja kuurona kehoituksille, pappi veti pienokaisen luokseen, tarttui hänen olkapäihinsä ja tarkasti hänen silmiään ja suutaan.
— Onko hän paljon oleskellut päivänpaisteessa?