Antioco otti taas lippaan käteensä ja istuutui kivelle vastapäätä vallin aukkoa. Siitä näkyi kosolti musta- ja harmaajuovaisia metsäsianvuotia ja kultatäpläisiä näädännahkoja, jotka oli levitetty kalliolle kuivamaan. Ja majan sisälle oli levitetty toisia taljoja, joilla lepäsi vanhuksen musta vartalo. Hänen tummia kasvojaan ympäröi valkoisten hius- ja partakarvojen kehys, joka vivahti kuoleman kirkkaaseen sädekehään.

Pappi kumartui kuolevan puoleen tehden hänelle kysymyksiä, mutta vanhus ei vastannut. Hän oli sulkenut silmänsä, hänen huulensa olivat siniset, ja suupielessä oli veripisara.

Muutaman askeleen päässä majasta istui vartia kivellä; koira loikoi hänen jalkojensa juuressa. Hän tuijotti sisälle majaan paheksuen sitä, että kuoleva vastoin lakia ei lausunut viimeistä tahtoaan. Antioco katsoi veitikkamaisesti sinnepäin ajatellen pahanilkisesti, että vartia olisi kaiketi mielellään usuttanut koiransa tuon vanhan juropään kimppuun.

* * * * *

Sisällä majassa pappi tämäntästä kumartui kuolevan puoleen puristaen yhteen kätensä. Hänen korkea otsansa tuntui painavan väsyneitä kasvoja, ja huulet rypistyivät kuvastaen inhoa.

Hänkin vaikeni nyt. Hän näytti unhottaneen, miksi oli siellä, ja kuuntelevan ainoastaan tuulen suhinaa, joka kuulosti etäiseltä merenkohinalta. Äkkiä vartian koira rupesi ulkona haukkumaan, ja Antioco kuuli ylhäältä ilmasta siipien havinaa. Hän kääntyi ja näki kallioiden yläpuolella liitelevän vanhan metsästäjän kesyn kotkan, jonka vahva nokka oli kuin pieni sarvi ja jonka viuhkamaiset suuret mustat siivet hitaasti soutelivat, halkoen ilmaa.

* * * * *

Paulo ajatteli itsekseen:

— Näin ihminen muuttaa manalle. Tämä mies pakeni ihmisten luota, koska hän pelkäsi murhaavansa tai tekevänsä liiaksi syntiä. Nyt hän on tuossa kuin kivi kivien joukossa. Kolme- tai neljäkymmentä vuotta kestäneen maanpakolaisuuden kuluttua olen minäkin samassa tilassa. Ja tänä iltana hän kenties vielä odottaa minua…

Silloin kuoleva liikahti. Henki ei siis vielä ollut lähtenyt hänestä.
Elämä kyti vielä hänessä, sitkeänä kuin kotka ulkona kallioilla.